Siis käytännössä näin...

Mistä kaikki alkoi?

Tiina ja Pirjo tutustui aiheeseen eka kerran Kokkolassa 9.12.2013 "Opintopolku yhdistää" -seminaarissa Kokkolassa ja Käylässä. Silloin porukassa oli mukana vielä media-assistenttiopiskelijoitakin, mutta muutamien vaihdosten jälkeen kokoonpanoksi muotoutui meidän kolmen kööri.

Kokkolassa esiteltiin koko "Opintopolku yhdistää" -hankkeen osallistujat ja 2013 -hankkeen tuloksia, joten aika hyvän kuvan sai siitä, mitä kaikkea tähän sisältyy. Se, mitä tämä meidän hanke tarkoittaa, oli siinä vaiheessa vielä aikalailla hakusessa...

Tiinan rätkätystä:
Elikkäs mitenkä sitä ylipäänsä tuli päädyttyä mukaan tähän projektiin. Minun kohdalla taisi olla vaan loistava ajoitus. Vaikka tässä opinnot ovatkin hurjana päällä, tulee sitä välillä mietittyä muitakin mahdollisia alavaihtoehtoja ja yksi näistä pohdinnoista oli soteala. Juuri kun ajatusprosessi oli aivan täpinöissä, tuli opettajalta pyyntö osallistua tällaiseen projektiin. Enpä tainnut kauaa pohtia, kun olin mukana kelkassa. Minusta tämä on hyvä tilaisuus vähän nähdä, millainen se sotelaisten maailma on.


Kaikki pyörähti sitten käyntiin Kokkolassa järjestetyssä seminaarissa. Siellä sitten istuskeltiin päivä kuuntelemassa erilaisia luentoja siitä millaisilla keinoilla ihmiset olivat jo yhdistäneet kulttuuria sote alalle tai muuten ihmisten elämään. Mieleenpainuvimmin jäivät mieleen puheet tikutuksesta sekä voimaannuttavasta valokuvauksesta. Myöhemmin mietittiin sitten opiskelija porukalla vanhusten hoidon tilannetta ja kuinka sitä voisi parantaa kulttuurin voimin.
Tässä vaiheessa ymmärrys projektin suhteen oli edelleen autuaan tietämätön. Periaate oli lähes tulkoon selvillä, mutta siihenpä se sitten aikaslailla jäikin.

24.1. Ylivieska - Aloitus & orientoituminen

Tiinan rätkätystä:
Kun vuosi vaihtui, projekti sai kunnolla tuulta alleen, kun perjantaiset deitit koko poppoon voimin alkoivat pyöriä. Ensimmäistä yhteistä päivää vietimme Ylivieskassa. Tällöin hyvin pitkälti perehdyimme projektin tekniseen toteutukseen, kuten aikatauluihin ja blogi asioihin, sekä ryhmäytymiseen. Tämä päivä oli ainakin minun ymmärrykseni suhteen avartava: vihdoinkin alkoi hahmottua, ketä projektissa oli mukana, missä käytännön osuus, eli työharjoittelu tulisi toteutumaan ja mitä ylipäätään piti tehdä. Tai no, ihan perillä en ollut vieläkään siitä, mitenkä ihan oikeasti pystyisin hyödyntämään ammattitaitoani noissa ympyröissä, mutta eipä sitä kait tarvinnut tuossa vaiheessa vielä tietääkään. Muutenhan koko projekti olisi ollut ihan turha.

31.1. Piippola - media-alan opinnot

Karitan terveiset:
Käytiin siis tutustumassa Media-Alan opintoihin, josta olisi pitänyt olla myös opiskelija mukana. Syystä tai toisesta, meillä oli mutta myös meni. Elikkä ollaan tällä lähihoitaja, sisustusrakennusalan kokoonpanolla.
Juttuna meillä sielä oli voimauttava valokuvaus, jonka sitten hoidin minä kun harrastan vapaa-ajalla valokuvausta. Se oli mukavaa kun kaikki pääsivät vähän näyttämään sen oman voimauttavan puolen! Pääsin myös näkemään vähän sitä, minkälaista Piippolan ammattiopistolla on. No hienot isot tilathan sielä oli kuvaamiseen. Olen päässyt aikalailla jo tutustumaan tähän alaa, koska meidänkin koululla YSOlla on myös mahdollista opiskella media-alaa. Kävimme myös Piippolan vaari- näyttelyssä, siellä oli mukava lukea ja tutustua "Piippolan vaarin elämään", kuvat ja vanhat kirjeet olivat seinällä esillä. Samalla kävimme tutustumassa Pentti Haanpään museoon, jossa pääsimme tutkimaan erittäin paljon mennyttä aikaa ja tutustumaan Pentti Haanpään elämään lähemmin, vanhat esineet ja kertomukset matkoista olivat kiehtovia. Päivä oli mukava kaikinpuolin.

7.2. Piippola - sisustusrakennusalan opinnot

Karitan terveiset:

Noniin! Nyt pääsin tutustumaan vähän sisustushommiin ja värittämään omaakin sisustuksellista silmää. Ensin katseltiin vähän ympärille sisustusrakennusala puolta, joissa näimme eri tekniikoita ja rakennusvälineitä. Myös pääsin tutustumaan erityisesti Tiinan ja Pirjon sisustusluonnoksiin, ne olivat juuri kuin telkkarissa olen sisustusohjelmista nähnyt, ihan äimistyi ja sai intoa vähän itsellekkin sisustuksesta. No, onneksi pääsin sitten näkemään oikeaakin kädenjälkeä; hotellihuoneen jonka Tiina ja Pirjo olivat sisustaneet. Se oli erittäin hieno ja siitä huomasi että siihen on nähty paljon vaivaa.

14.2. Ylivieska - TOP paikkoihin tutustuminen

Pirjon pohdintoja:
Ystävänpäivänä – pe 14.2. – kävimme tutustumassa Ylivieskassa kahteen vanhusten ja yhteen kehitysvammaisten palvelutaloon. Kehitysvammaisten tilat olivat vasta vuosi sitten valmistuneet, joten sisustusrakentajan silmin ei ollut mitään lisättävää. Hienot, uudet, viihtyisät tilat. Värejäkin oli käytetty mukavasti.
Myös vanhusten palvelutaloissa oli lämmin, kodikaskin tunnelma. Tiloissa näkyi kuitenkin – sisustajan silmin – että puhtaanapito ja esteettömyys tuli ehdottomana ykkösenä, jolloin viihtyisyys ja virikkeellisyys jäi sivuosaan ja aika pieniksi, irrallisiksi elementeiksi hajanaisesti tiloihin.
Asukkaiden omat huoneet toki oli sisustettu heidän omilla huonekaluillaan ja esineillään, mutta hyvin selkeästi ne oli tuotu omasta, entisestä kodista, ja olivat näin myös jollain tapaa ’ristiriidassa’ tilojen kanssa. Ja meidän suomalaisten varovaisuus värien/kuvioiden käytössä näkyi hyvin selkeästi näissä tiloissa; kovin valkoista ja harmaata on meidän sielunmaisema.

Tiloja kierrettäessä heräili muutamia ajatuksia ja ideoita, joita ehkä voisi tuoda tiloihin asukkaiden ja henkilökunnan viihtyvyyden lisäämiseksi;
- väriä lisää! esim. kouluista tuttua systeemiä, että kerrokset/käytävät saisivat omat tehostevärinsä. väreillä ei tarvitse kyllästää kaikkia seiniä/lattioita, mutta esim. raitoina/alueina osassa seiniä
- lattioihin ’mattoja’ maalaamalla/teippaamalla
- asukkaiden huoneisiin pelkkien omien kalusteiden lisäksi vaikka tapetteja seiniin. Niillä saa helposti lämpöä ja viihtyisyyttä, ilman että häiritsevät hoitotoimenpiteitä millään tapaa
- henkilökunnan (1.tutustumiskohde) tiloihin, joissa asukkaat eivät edes liiku, voisi lisätä myös niitä elementtejä, joita asukkaiden tiloissa ei voida käyttää juuri tuon esteettömyysvaatimuksen vuoksi
- saunatiloihin tai ainakin niihin johtavilla käytävillä voisi tuoda tunnelmaa vaikka vanhoilla ikkunankarmeilla ja lyhdyillä (led-valoilla), miksei vaikka (hirsi)paneeliseinäkin johonkin…

Mietittiin tietysti myös sitä, miten sisustusrakentaja voisi toimia näissä kohteissa. Sen lisäksi, että palveluntarjoajat ostaisivat sisustusrakentajan palveluja (sisustussuunnittelua ja –remontointi), myös asukkaille ja heidän omaisilleen voisi tarjota mahdollisuutta käyttää sisustusrakentajan palveluja. Esim. tarjota asukkaille/heidän omaisilleen mahdollisuutta käyttää sisustussuunnittelijaa vanhuksen oman huoneen suunnitteluun. Ja myös toteuttamaan suunnitelman pohjalta tilojen maalausta/tapetointia/kalus- tamista. Näin sisustuskulut eivät automaattisesti rasittaisi palvelutalon kustannuksia, vaan maksajana olisikin asukas/omaiset.
Näistä ajatuksista näkyy selvästi myös se, että me sisustusrak.opiskelijat näemme itsemme näissäkin kohteissa enempi suorittavana palveluntarjoajana, kuin ’viriketoiminnan ohjaajana’. Mielestämme viriketoiminnan ohjaajan rooli on jo olemassa ja toimiva. Me toisimme mielellämme virikkeitä ja viihtyisyyttä ihan itse tekemällä, eikä välttämättä (aina) keksimällä asukkaille virikkeellistä toimintaa.

Tiinan rätkätystä:
Elikkäs elikkäs. Nämä on nyt näitä mun ajatuksia tuosta perjantaista. Joten. Päivän teeman oli vierailla eri hoitokodeissa, sekä vanhusten että kehitysvammaisten yksiköissä. Ensimmäisenä suuntasimme vanhuskotiin. Siellä aikalailla kiersimme koko talon läpeensä vieraillen sekä yhteisissä tiloissa, muutamissa asukkaiden huoneissa sekä työntekijöiden tiloissa. Tässä kohteessa korostui erityisen paljon toive tehdä tiloista viihtyisämpiä. Asukkaiden huoneet ovat heidän itsensä omilla tavaroilla sisustamia, joten sinne ei meillä ole juuri asiaa, mutta yhteiset tilat, käytävät ja esim. lääkkeenjakohuoneet olivat vailla värejä ja jotain muuta piristävää rekvisiittaa.

Tämä paikka tuntui erityisesti sellaiselta, jossa sisustusrakentajalle olisi paljon annettavaa. Projektin aikana käydyt keskustelut ovat minusta painottuneet vähän liikaa siihen ajatukseen, että asiakkaille tulisi tarjota ohjattua tekemistä. En tarkoita, etteikö se olisi tärkeää ja etteikö sitäkin voisi tehdä, mutta varsinaisestihan erityisalaani ja osaamiseeni ei kuulu ohjaaminen. Onhan sisutusrakentaja alana hankala ujuttaa soten maailmaan ja ehket helpoiten se tapahtuisi ohjaamisen kautta, mutta silloin tämän projektin idea menee vähän pieleen. Minusta on tärkeää keskittyä siihen omaan osaamiseen, sillä sehän idea tässä projektissa juuri onkin; keksiä jotain aivan uutta ja sitä kautta luoda ihan uusia työpaikkoja. En tiedä mitä projektiin mukaan lähtevät asiakkaat tältä odottavat, mutta omasta mielestäni minä olen ennemminkin kokijan ja havainnoijan kuin tekijän roolissa.

Tämän ajatusmyllyn ei ole tarkoitus tuomita kenenkään ajatuksia vääriksi tai oikeiksi; kaikilla on omat lähtökohtansa ja käsityksensä, mistä tässä projektissa on kysymys. Siksipä juuri heittelen tällaisia ajatuksia ilmaan saadakseni selville, mitä muut ajattelevat ja millaisissa puitteissa tätä hommaa lähdetään pyörittämään; että onko koko homman tarkoituksena ollut alusta lähtien nimenomaan aktivoida meidän osaamisen avulla asiakkaita vai onko se vain ajatus, johon on vähän niin kuin unohduttu. Oli vastaus kumpi tahansa tai vielä joku toinen, olen saanut vastauksen omaan kysymykseeni (ainakin johonkin niistä) ja ajatusprosessi pääsee taas etenemään itse kullakin.

21.2. Ylivieska - TOP paikkoihin tutustuminen

Pirjon pohdintoja:
Seuraavana perjantaina 21.2. tutustuimme jälleen Ylivieskassa kehitysvammaisten työ-/toimintakeskukseen sekä nuorten ja vanhusten kuntoutujien keskuksiin. Näistä kaksi jälkimmäistä on myös meidän tulevat TOP paikat. Näihin paikkoihin tutustuessamme korostui puheissa vielä enemmän tuo viriketoiminnan ohjaajan rooli – paitsi meidän omassa mielissämme. Toki se on yksi tapa nähdä sisustusrakentajan rooli, mutta me näemme itse vahvasti myös tarpeen ’käydä keikalla’ lisäämässä viihtyisyyttä ja virikkeellisyyttä omalla tekemisellämme, eikä välttämättä niin, että osallistutamme kohderyhmän itse tekemään rempat. Toki tarve ja ideat täytyy aina lähteä asiakkaalta, mutta emme haluaisi tarjota ’jo keksittyä’ ja hyväksi todettua viriketoiminnan ohjausta, vaan myös muita tapoja tuoda iloa, viihtyisyyttä ja toimivuutta tiloihin; asukkaille ja henkilökunnalle.

Nuorten keskuksessa syntyi mm. tällaisia ajatuksia, mitä TOP-viikkojen aikana voisi toteuttaa (ei kaikkia, vaan jotain näistä):
- olla ideointikaverina ja apuna nuorille oman, tulevaisuuden haaveen mukaisen asunnon suunnittelussa; unelmakartan laatimista, kuvien ja ideoiden keräämistä ja tallentamista
- suunnitella ja toteuttaa yhdessä nuorten kanssa joko jonkin yhteisen tilan/tilojen muutos ja/tai vaikka jonkun oman huoneen uudistus
- kuntosalin viihtyisyyden lisääminen
- wc-tilojen kevyt kohennus (huomattiin mm., että veskien peilit olivat huomattavasti nykystandardeja alempana)
- puutyösalin hyödyntäminen; jonkin oman esineen valmistus (täytyisi yhdessä miettiä, mikä sellainen esine voisi olla)

Tähän kohtaan olisi tosi kiva saada ideoita talon omalta väeltä; mitä tarvitaan ja mitä halutaan tehdä. Myös resurssien rajallisuus pitää muistaa; aikaa on kaksi viikkoa. Ja budjettikin asettaa varmasti omat ehtonsa.
Innolla odotan, että pääsen TOPpimaan; suunnittelemaan ja toteuttamaan talon väen kanssa jotain uutta ja mukavaa.

28.2. Ylivieska - hoitoalan opinnot

Tiinan rätkätystä:  
Tänään vietettiin siis viimeistä perjantai ”deitti”-päiväämme Ylivieskassa. Porukka oli taas vähän pienempi erinäisistä syistä ja päällekkäisyyksistä, mutta päivä oli silti mukava. Nähtiin vähän lähihoitajaopiskelijoiden arkea luokkahuoneissa ja perehdyttiin saven rauhoittavaan voimaan muotoilemalla siitä parityönä erilaisia siltoja. Suosittelen kyllä savella leikkimistä kaikille.


Tämä päivä oli minusta tähän mennessä kaikista avartavin. Ehdottomasti paras juttu oli päästä kunnolla käymään tulevassa työharjoittelupaikassa, nähdä ne tilat ja tavata vähän asukkaita. Ideoita on paljon helpompi lähteä nyt työstämään, kun on jotain konkreettista tietoa. Työntekijät olivat myös laatineet vähän listaa siitä, minkälaisia toiveita heillä on työharjoittelujakson suhteen. Minusta se oli hieno osoitus siitä, että he ottavat tämän projektin vakavasti ja että he ovat ymmärtäneet sen tarkoituksen varmaan meitäkin paremmin. Se rohkaisee uskomaan ja panostamaan tähän asiaan. Muutenkin tämä päivä oli sellainen palikat paikoilleen –päivä; nyt ne suunta viitat alkavat jo vähän osoittamaan jonnekin päin eikä ajatukset ole enää niin raakileita.