TOP Pirjo

MA 24.3.
Ensimmäinen päivä harjoittelupaikassa. Minut otettiin tosi kivasti vastaan, heti oli välitön tunnelma ja tervetullut olo. Pääsin alusta asti mukaan päivän rutiineihin; palavereihin ja toimintaan, vaikka tietysti enempi ’sivusta seuraajan’ roolissa. Se olikin ensimmäinen oppi tällaiselle ’toiminnan ihmiselle’, että ihmisten parissa työskennellessä pelkkä läsnäolo voi riittää, tai olla jopa se tärkein juttu sillä hetkellä. Itellähän meinas tulla vähän tunnontuskia, kun ei ’tehnyt’ juurikaan mitään, mutta ei se tuntunut henkilökuntaa häiritsevän millään tapaa.
Päivä menikin aamullisen perehdyttämisen jälkeen ihmisiin tutustumisessa/esittäytymisessä muille. Kiva paikka ja hyvä henki. Hyvät fiilikset eka päivästä.

TI 25.3.
Lisää uusia ihmisiä – henkilökunnan määrä jo vähän hämmästyttääkin. Suurimman osan päivästä olin mukana viriketoiminnanohjauksessa, jotta saan tuntumaan ensi viikon omaan ohjaustoimintaani. Teemaksi on nyt tosiaan sovittu ’unelmakämppä’ ja olenkin tehnyt suunnitelmia, miten toiminnan vedän ja mitä käytännön järkkäilyjä ja materiaaleja tarvitaan. Edelleen haluaisi ’itse tehdä’, mutta toisaalta näkee jo selvemmin tarpeen ohjattuun toimintaan, joten eiköhän teemaviikko rakennu nyt kokonaan ohjaukseen. Aihe sentään liippaa sisustusrakentamista läheltä ;-) .

KE 26.3.
Ja nyt sitten koen olevani jo osa porukkaa :-). Päivä vierähti viriketoiminnassa – nuoria oli nyt useampi paikalla ja hommat eteni sutjakasti. Hirveästihän sitä oppii uutta nuorten kanssa, ja henkilökuntaa seuraamalla, kuinka he ihmisen kohtaavat. Niin, ja Arja ja Sirpa (opettajat siis) kävivät meillä kylässä! Sehän oli tietysti päivän kohokohta ;-), ja sai jakaa kokemuksia ja tsemppausta jatkoon.

TO 27.3.
Tänään menin tutustumaan työtoiminnan puolelle, eli nuorten verstaalle. Pääsin aputytöksi nuorten tuotevalmistukseen. Tosi mukava oli saada kontaktia uusiin nuoriin ja vähän erilaisen toiminnan kautta. Juttuakin heitettiin välillä – ja melkein iltapäivätanssitkin saatiin hetkeksi aikaiseksi ;-) .
Iltapäivällä lähdin ohjaajani mukana kiertelemään nuorten omia huoneita, heidän omalla luvalla pääsin kurkkaamaan (kun nämä jututhan sisustusrakentajaa aina kiinnostaa!), millaisia sisustusratkaisuja huoneissa oli.
Kierron jälkeen ehdittiin ohjaajani kanssa jutella vähän enempi, tähänastisesta ja tulevasta, talon tapahtumista ja ’aiheesta’ muutenkin. Työtahti on kuitenkin ollut niin tiivis, että oli tosi mukava saada hetkeksi istahtaa ja käydä ajatuksia läpi hänen kanssaan. Taas hyvä päivä :-) .

PE 28.3.
Aamuraportilla napsahti nakki; pääsin verstaalle ohjaajaksi – mukava jatko eiliselle päivälle. Taas pääsin juttelemaan parin (minulle) uuden nuoren kanssa; hieno tunne kun minut ’hyväksytään’ ja saan kontaktin. Aamuporinoiden jälkeen kukin siirtyi omiin hommiinsa, ja minä olin enimmäkseen kaverina yhdelle nuorelle; yhteistyö sujuikin meillä jo eilisen pohjalta hienosti, ja uskonkin, että molemmille jäi hyvä fiilis yhdessä tekemisestä :-) .
Siinä työn touhussa pääsikin sitten Sanna-ope minut yllättämään visiitillä – ja jätin verstaan yhdelle ohjaajista ja lähdin vähän Sannan kanssa kattelemaan paikkoja ja juttelemaan. Ja kun vielä päivän lopuksi jutusteltiin päivän ja viikon tapahtumista harjoittelu-ohjaajani kanssa, niin kylläpä jäi mukava mieli taas tästäkin päivästä :-) .
Pientä painetta on edelleen ens viikon tehtävästä; teemaviikon ohjauksesta, mutta jos menee yhtä kivasti kuin tämä viikko on mennyt, niin taitaa olla turha murehtia etukäteen…

MA 31.3.
Teemaviikko :-o ! Aamulla mainittiin nuorille palaverissa, että nyt on sitten ’Unelmakämppä’-teemaviikko. Eihän se uutinen pitänyt olla, olihan tämä tiedossa, mutta ihan hirveän innostunutta vastaanottoa ei teema saanut. Ainakin osaa porukasta harmitti, että koko viikko on varattu teemalle, eikä näin ollen pääse tekemään (palkallista) työtä ja toimintaa. Paineet kasvaa, että saisi mahdollisimman monen mukaan ja innostumaan.
Päivän sitten käytinkin loppuviikon valmisteluihin. Kasailin esimerkkikuvia eri aihealueista; sisustuskollaaseista, kierrätys- ja tuunausideoista, tietoa väreistä sisustuksessa yms. Rakentelin värilastuista siistin nipun, josta on helpompi hakea värimalleja ja lisäilin kotoa tuomani lehdet ja tapetit hyllyyn.
Iltapäivän henkilökuntapalaverissa puhuttiin sitten enemmänkin nuorten motivoitumisesta, ja miten heidät saadaan paremmin tsempattua mukaan toimintaan. Ymmärsin, ettei se nyt pelkästään ollut aamulla tämä unelmakämppä-teema, joka ei oikein napannut, vaan motivoituminen muutoinkin on osalle haaste.
Huomenna pitäisi sitten saada nuoret innolla unelmoimaan ja miettimään asumisasioitaan tulevaisuudessa. Paineista huolimatta hyvillä mielin tartun haasteeseen :-) .

TI 1.4.
Lähes kaikki aamupalaverissa viriketoiminnan luokassa / teemaviikon ohjelman esittelyssä.
Esittelyn jälkeen töihin alkoi heti 8 nuorta luokassa ja ainakin 1 omassa rauhassaan. Myöhemmin mukaan tuli 2-3 nuorta lisää. Osa lähti (ohjeistuksen mukaisesti) miettimään ja kirjoittamaan vaiheesta 1. ”unelmakämpän asukkaat” ja iltapäivällä aiheesta 2. ”asunto/koti”. Tästä porukasta muutama keskittyi koko päivän kirjoittamiseen. Osa taas lähti heti selailemaan lehtiä ja leikkelemään kuvia omaan muovitaskuun.
Päivän lopussa 1 nuori ehti jo liimatakin kuvat kartongille. 1 nuori rakensi pahvista kuumaliimalla kokoamalla ’peliareenan’ – alkukankeuden jälkeen panosti areenan tekoon keskittyneesti.
Itse yllätyin osanottajien määrästä. Pelkäsin, että vain yksi innostuu/sitoutuu tekemään. Tavoitteenahan oli tietysti saada kaikki jollain tapaa aiheen äärelle, ehkä huomenna…?
Ohjaaja-kykyni ovat heikot, mutta yritin muutamaa nuorta tsempata mukaan. Yhden sain, yksi kertoi tehneensä suunnitelman päässään valmiiksi ja odotti, että pääsee verstaalle sitä toteuttamaan.
Huomisen aiheena onkin sitten varsinainen sisustaminen; värit, materiaalit, tilat, kalusteet, kodinkoneet… Toivottavasti tänään aloittaneet pysyvät teemassa mukana, ja hienoa olis, jos saisin muutama uudenkin osallistujan vielä mukaan.

KE 2.4.
Teematoiminnan 2. päivä. Mukavasti lähti päivä käyntiin ja suurimmalla osalla innostusta riitti. Yksi uusikin osallistuja tuli mukaan. Iltapäivällä olisi taas ollut käyttöä ohjaaja-taidoille, kun yksi nuori sai työnsä valmiiksi, eikä enää oikein innostunut aiheen ympärillä uusista ideoista. Todella hienoja töitä siellä on valmistumassa. Ja onneksi yksi opiskelija käy aina välillä napsimassa valokuvia teematoiminnasta, niin jää muistojakin työntouhusta.
Päivän lopuksi olin ohjaajani kanssa yhdessä kirjaamassa päivän havaintoja. Sekin oli taas opettavaista, että kuinka sitä tekee niitä havaintoja ’huomaamattaan’ – siis ihan ’päteviä’ :-).

TO 3.4.
No niin, se on jo torstai. Osa nuorista lähti reissun päälle tänään, joten teemaviikkoiltiin vähän pienemmällä porukalla. Osalla aamun fiilis oli, että työ on jo valmis. Mutta alettiin jutella vielä vähän materiaaleista ja pian perään kierrätys designista, ja niinhän sitä intoa tekemiseen taas löytyikin. Osa jatkoi kuvien keräämistä, osa liimaili loppuja kartongille, osa etsi vielä uusiakin kuvia. Ja rupesipa yksi jo virkkaamaan matonkuteista koria/koiran petiä. Myös hieno pienoismallikin syntyi, ja aikaisempaa pienoismallia kehiteltiin eteenpäin.
Suunniteltiin samalla jo huomista näyttelyäkin; valittiin näyttelytilaksi ruokalan iso seinä, jossa työt saa olla muutaman päivän nähtävillä. Toivottavasti nuoret ovat halukkaita myös esittelemään oman työnsä muille.
Omat fiilikset on vähän kaksjakoiset; toisaalta on todella mukava toimia ohjaajana nuorille – he kun ovat niin hyviä tyyppejä, ja aihealuekin on itselle se mieluisin ;-) . Mutta toisaalta olis kova hinku tehdä (käsillä) itse jotain. Itse tekemisen tarve jyrää vahvana ja jossain määrin ’syö’ ohjaamistani. Eli oma keskittyminen on välillä enempi hakusessa kuin nuorilla ;-o . Mutta oppimaanhan tänne on tultukin, itsetutkiskelu lienee hyödyllistä oppia sekin ;-).
Pientä haikeutta jo hiipii puseroon, koska huomenna on mun viimeinen päivä täällä. Mutta on tämä ollut aika raskastakin – ihan vieraassa maailmassa toimiminen. Hankkeen näkökulmasta uskoisin, että tulee paljon yhteenvedettävää raporttia, kunhan ensin hetken sulattelee ajatuksia.

PE 4.4.
Vimppa päivä. Osaan jo vähän tehdä havaintoja ohjaustilanteissa. Tai kai minä niitä olen tehnyt koko ajan, mutta nyt alkaa jo vähän luottamaan, että osa niistä on ihan relevanttejakin. Aamuraportin ja –palaverin jälkeen ryhdyttiin vielä viimeistelemään unelmakämppä-töitä näyttelykuntoon, pyysin paria nuorta tekemään ’otsikko’-julisteen ja sitten saatiin rueta pystyttämään näyttelyä. 9 työtä saatiin seinille ja näytille, muutama nuori koko oman työnsä vielä sen verran keskeneräiseksi, ettei halunnut niitä mukaan näyttelyyn. Ehkä sitten ensi viikolla, koska näyttely aiottiin pitää esillä vielä silloin. Viriketoiminnanluokka jätettiin myös vielä teemaviikkokuosiin, eli seinille jäi värikarttoja ja ideakuvia yms. aiheeseen liittyvää. Lehdet jäi vielä hyllyyn ja tapettirulla näkösälle. Materiaalia kyllä jäi vielä vaikka uuteen unelmakämppä teemailuun. Ja aikoipa muutama nuori jatkaakin vielä idean kehittelyä, että toivottavasti palaavat aiheeseen ainakin vapaa-ajallaan.
Näyttely oli menestys. Jokainen esitteli oman työnsä ylpeydellä, yleisöstä sateli lisäkysymyksiä ja tunnelma oli oikein iloinen ja tsemppaava. Minä tietysti olin erityisen ylpeä, koska teemaviikosta tuli lopulta menestys, josta todisteena oli upeat työt näyttelyssä ja hyvä fiilis talossa.
Näyttelyn, ja luokan siivouksen jälkeen ehdinkin sitten jutella ohjaajani kanssa – arvioijiani odotellessa – tarkemmin minun ja nuorten yhteistyöstä, ja millaisia kontakteja syntyi. Tässä vaiheessa on aiheellista mainita, että minulla oli loistava ohjaaja! Sain tukea ja apua aina sitä tarvitessani, samoin palautetta, jotta pystyin ’säätämään’ toimintaani, ja ennen kaikkea tsemppausta ja kannustusta tekemisilleni  . Oli tärkeää itelle saada käydä koko 2 viikkoa läpi, poimia ne tärkeät hetket – pienetkin – esille, ja analysoida koko hanketta.
Ja sitten tulikin opet paikalle ja alkoi arviointi. Olin tietysti jo ed. iltana tehdyt itsearviointia, mutta onhan se aina jännää kuulla, miten ohjaajani on nähnyt toimintani. Mitään yllätyksiä ei tullut; hyvin samoilla linjoilla oltiin hänen kanssaan mun vahvuuksista ja niistä ei-ihan-niin-vahvoista jutuista. Tarkkaan kuuntelin kaiken, mitä sanottiin, koskapa tällaisissa uusissa ympyröissä toiminen on niitä paikkoija, joissa oppii myös itsestään eniten. Mutta tämän kahden viikon aikana mun ’paras puoli’ on ehdottomisti elämänkokemus; tähän ikään kun on jo oppinut elämästä ja ihmisistä jo aikalailla. Ja mun sosiaalisesta luonteesta oli varmasti pelkkää hyötyä ;-) .

KUVIA TEEMAVIIKOLTA:

Kahden viikon yhteenveto
Hieno kokemus. Ehdottomasti oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta hyvinhän kaikki meni. Isoimpia juttuja itelleni oli loistava ohjaajani työpaikalla; sain valtavasti tukea ja tsemppiä. Eikä vain omalta ohjaajaltani, vaan koko henkilökunnalta; hyviä keskusteluja! Erityisesti jäi ”hienosti oot pärjännyt” ja ”teemaviikko oli menestys” kommentit päällimmäisenä muistoihin :-), ja huippuhetkeni oli, kun viimeisenä päivänä eräs nuori – jolta en todellakaan osannut edes toivoa palautetta – tuli kiittämään teemaviikosta. Kertoi innostuneensa unelmakämpän suunnittelusta – etenemisvaikeuksistaan huolimatta – todella paljon, ja että oli onnellinen, että sai siitä itselleen jotain konkreettista apua tulevaisuuden suunnitteluun. :-)! Samoin kaikki muutkin kontaktit, joita sain nuoriin luotua, noinkin lyhyessä ajassa kuin kaksi viikkoa, jäävät mulle arvokkaimpina hetkinä mieleen. Erittäin palkitsevaa kokea tehneensä jotain ’oikein’, kun saa – vaikka sanattomankin - yhteyden nuoren kanssa.
Pakkohan se on myöntää, että paineita oli, eikä missään nimessä ’helppoa’, mutta aamujen jännittämisestä jokainen päivä kuitenkin päättyi ’voittoon’; ”sehän meni hienosti sitten kuitenkin” -tunteeseen. Paineet tuli lähinnä toimintaympäristön haasteellisuudesta, ja sote-alan vieraudesta itselleni. ’Voitot’ taas siitä, että vaikka olinkin siellä ihan vaan omana itsenäni/sisustusrakentaja-opiskelijana, ilman sote-alan koulutusta, pärjäsin :-).
Toinen ’iso juttu’ näiden kahden viikon aikana oli se, että vaikka olin töissä ’yksin’, asuin tämän ajan Tiinan kanssa, jolloin saatiin illat puhua ja suunnitella sisustusrakentaja-näkövinkkelistä työpäiviä ja omia fiiliksiä. Jos näitä iltoja ei olis ollut, sitä olisi varmaan paljon enempi pyöritellyt juttuja yksin omassa päässään, ja siitä kaaoksesta ei sitten olis kukaan ottanut mitään tolkkua ;-) –varsinkaan itse! Ja sainhan minä ihan konkreetisestikin apuja Tiinalta; mm. kuvia teemaviikkoon liittyen, joita pystyin sitten nuorille näyttämään ideoinnin tueksi. ISO KIITOS JA HALAUS TIINALLE :-)!
Samoin opettajien käynnit eka viikolla toi mukavaa ’tuen tunnetta’, kun pääsi kesken touhujen vähän jutustelemaan fiiliksistä. Eli kiitokset lähtee myös ARJALLE, SIRPALLE ja SANNALLE :-)!
Ja ISOIN KIITOS työssäoppimispaikalleni; sen ohjaajille – omalleni erityisesti – ja talon nuorille! Mahtavaa porukkaa!
Minun kokemuksella Mixed Studies 2014 –hanke on ollut menestys! Mahtava lisä omiin opiskeluihin, ja pääsee miettimään sisustusrakentajankin tuotteita/työllistymistä ihan uudesta näkövinkkelistä, ja antaa rohkeutta miettiä ihan uusia vaihtoehtoja perinteiseen ’remppareiska’-ammattiin. SUOSITTELEN!